Making of 5 - varsinaiset kuvaukset

Tunturikuvaajan täysi varustus painoi yli 10 kg: kaksi kameralaukkua, reppu, slider ja kamerajalusta. Sääskilakki on hyvä suoja tunturiin kavutessa, mutta ylhäällä tunturissa sitä ei enää tarvitse.

Kymmenen kuvausreissua

Kesän 2014 aikana yhteensä kymmenen kuvausreissua Oratunturille. Yksi kuvausmatka tuli tehtyä Orajärvelle ja Hirviäkurun kanjoniin. Yksi Oratunturin itäpuolelle Tunturilammelle. Myös kerran kävin Kommattivaarassa, josta avautui hyvä näkymä Oratunturiin. Materiaalia kertyi yhteensä n. 150 GT, joista suurin osa videokuvaa ja still-kuvia. Erillisiä tiedostoja elokuvaan liityen löytyy noin 20 000, joista suurin osa videota ja still-kuvia, jonkun verran äänitiedostoja ja musiikkia, muutama kymmenen grafiikkaa, suunnitelmia ja tekstiluonnostelmia,

Tunturikuvaajan retkivarustus

Yksi kuvausretki tunturiin sisälsi noin viisi kilometriä kävelyä. Varustukseni oli pari kameralaukkua, jalusta, slider ja reppu. Varustus painoi yli kymmenen kiloa sisältäen litran juomavettä ja termoskannullisen teetä. Sateen varalta kannoin repussa sadeviittaa jolla voisi peittää kamerat sateen sattuessa. Myös mukanani oli pitkähihainen fleece, pipo ja villasukat - tunturissa tulee aina ja iltaisin siellä helposti kylmettyy jos ei ole varautunut.

Teetä ja hunajaleipiä - perusvälipala nostaa energiatasot kohdalleen.

Kaksi eksymistä samana päivänä

Kesäkuun viidentenä 2014 tein ensimmäisen pitkän kuvauspäivän tunturissa ja poislähtiessä eksyin kahdesti. Alaspäin tunturilta tepastellessa en huomannut kuinka polulta erkanee toinen polku, joka johtaa pois merkityltä reitiltä. Ensimmäisen kerran tajusin tulleeni harhaan kun maisemat eivät näyttäneet enää tutuilta - jatkoin vielä jonkun matkaa ja sitten ei auttanut muu kuin palata lähtöruutuun takaisin. Palasin ylös rinteeseen, joka oli ainoa paikka jonka varmasti tiesin olevan kartalla.

Huokaisin helpotuksesta ja lähdin talsimaan uudestaan alaspäin merkittyä reittiä. Väsyneenä keskittyminen herpaantui ja taas huomasin olevani eksyksissä. Tällä kertaa en uskonut että olisin toistamiseen hukassa ja jatkoin kävelyä aika pitkälle - toivon tulevani karttaan merkityille purolle, tielle tai polulle. Panikki iski kun tuttuja maisemia ei tullutkaan eteen ja myönnyin, että olin toistamiseen hukassa.

Onneksi järki voitti ja kapusin takaisin ylös tunturiin niille paikoille jotka tiesin olevan kartalla. Kävelin sinä päivänä täysissä varusteissa varmaan viisitoista kilometriä ja olin aivan poikki kun viimein saavuin autolle. Vannoin että tästä lähtien olen tarkkana enkä tuudittaudu hyvänolontunteeseen että löytäisin perille helposti - vaan seuraan tarkasti merkittyä reittiä.

Jos Oratunturille haluaa kavuta, niin se kannattaa vain jos matkaan saat oppaan tai sinulla on kartan lisäksi hyvät suunnistus- ja erätaidot. Vaikka Oratunturin lähellä ei ole laajoja tiettomiä erämaita, niin eksyttyään voi joutua kävelemään 10+ kilometriä ja yöpymään maastossa.

Eväät nuotiolla maistuvat hyviltä filmauksen lomassa. Oratunturissa on Metsähallituksen ylläpitämä laavu ja nuotiopaikka.

Kesän mittaan maan pinnalle

Loppukesä meni ilman isompia kommelluksia. Muutaman reissun jälkeen alkoi tunturi tulla tutuksi ja aloin viihtyä. Alkukesästä mielessä oli paljon luontoon liittyviä korkelentoisia ajatuksia, joita ajattelin kuvata elokuvan kautta. Mitä pitemmälle aika kului, niin sitä vähemmän tajusin tietäväni ja käsikirjoitus yksinkertaistui.

Loppujen lopuksi riitti se, että istuin kivelle tunturin päällä ja annoin ajan kulua. Ikivanhoja kiviä katsellessa ajatukset liitelivät usein menneeseen ja omiin juuriini. Arkiseen touhuamiseen tuli perspektiiviä.

Termospullo on retkeilijän paras kaveri.

Jalustalla ja sliderillä sai kamera-ajoja erikoisista paikoista.

Reitti kulki metsätieltä  merkitylle polulle.